Tuntuu kuin olisin saanut koneesta puhtaampaa pyykkiä, kuin suomessa, täytyy varmaan pakata pesuaine mukaan lähtiessä, mikäli se suinkin mahtuu.
Harjuku on Shibuyan ohella jonkunlainen shoppailukeskittymä Tokiossa, asemalta hetken käveltyäni törmäsin kuvan rakennukseen, jota päätin silmäillä lähemmin.
Kaupoissa ei juuri katseltavaa ollut, muotivaatteita, laukkuja sun muuta, rakennuksen katolla oli kuitenkin näköalatasanne, josta sopi ottaa kuvia.
Kävellessäni eteenpäin törmäsin Suomalaiseen brändiin, onhan Marimekko toki suosittu Japanissa, vaan en silti uskonut törmääväni kauppaan täällä.
Käveltyäni katua tarpeeksi, palasin metrolla lähemmäksi Harajukun asemaa. Lattialle oli liimattu tarroja, jotka osoittivat vain naisille tarkotetut vaunut, ne otettiin käyttöön aikanaan liiallisen naisiin kohdistuneen lähentelyn takia. Nyt paikalla seisoskeli kuitenkin mies matkustajia, joten ehkä vaunut eivät ole enää käytössä, hyppäsin silti sisään metroon kohdalta, jossa ei ollut tarraa.
Kadun varrelta löytyi lähinnä vaatekauppoja, suurinosa gangsta/räp tyylisiä, joissa myytiin farkkuja, t paitoja, lippiksiä, huppareita yms. Omituista oli, että kaduilla näkyi enemmänkin tummaihoisia, kaupoissa myyjinä ja kadulla mainostamassa. Eräs myyjä osasi jopa pari sanaa suomea, kertoessani mistä olen, oli vastaus "Päivää, mitä kuuluu?". Tummaihoisethan ei ole mikään nähtävyys vaikkapa Itä-Helsingissä, mutta täällä nämä olivat ensimmäiset näkemäni tummaihoiset reissun aikana. Viime reisussa näin 1-2 tummaihoista koko kuukauden aikana, joten ei mikään tavallinen näky täällä.
Käveltyäni kadun loppuun, jalat alkoivat olla siinä kunnossa, että suuntasin kohti majapaikkaa. Valitettavasti en löytänyt Wendy's hampurilaispaikkaa, jonka piti olla tässä lähistöllä, en myöskään löytänyt mitään ostettavaa. Mitä shoppailuun tulee, ei ole Akihabaran voittanutta, kuten taas joutui toteamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti